Homeita esiintyy eniten tasakattoisissa asunnoissa. Mikäli on aihetta epäilylle, että omassa talossasi on kertynyt hometta, tee pikatesti. Sulje kaikki ilmastointi kanavat ja ikkunat. Pidä asuntoa tuulettamattomana 3-4 tuntia. Pyydä sitten hajuille herkkää ystävääsi tai mikäli itselläsi on tarkka hajuaisti, haistamaan huonetta ja antamaan arvionsa. Kaikki vaarallisimmatkaan homeet eivät levitä ympäristöönsä hajua, mutta joskus homeet ovat haistettavissa. Virallisen mittauksen kannattaa pyytää jonkun tekemään ennen kaikkea asian varmistamiseksi.
Mikrobinäytteitä ei tarvitse ottaa erikseen silloin kun homevaurio on asunnossa ilmeinen.
Mikäli näytteitä otetaan, on niiden ottokohta huokoisten materiaalien pinnoilta, eristeissä ja tapettien pinnoilla. Pintanäytteiden kerääminen on helppoa kosteilta pinnoilta.
Homeet luokitellaan VOC (= volatile organic compound) yhdisteiksi. VOC yhdisteiden orgaaniset aineet aiheuttavat homeille tyypillisen hajun. Näitä yhdisteitä mitataan mm. huoneilmasta. TOXTEST:lla voidaan mitata huonepölyn myrkyllisyyttä. Mikrobien aiheuttamat vauriot tulisi aina korjauttaa riippumatta siitä, että ovatko mikrobit myrkyllisiä.
TOXTEST:n voi tehdä kotioloissa. Sillä mitataan laskeutuvan huonepölyn homepitoisuutta. Pölyä voidaan kerätä laatikkoon, imuroida tai kerätä pyyhkäisytekniikalla. Homeiden aiheuttamista vaurioista koituu THL:n raportin mukaan yhteiskunnalle yli 0.5 miljardin euron korvattavat menot.
Alle olen kopioinut THL:n raportista suoraan osion, jossa kerrotaan, että miten TOXTEST suoritetaan.
OXTEST vaihe 1 Näytteenotto ja -käsittelymenetelmät
YLÄPÖLYNÄYTTEET
YLÄPÖYNÄYTTEIDEN OTTO
1. Pölynäytteenottoa varten minigrip-pussissa on näytteenkeräys-sukka ja pussinsulkija sekä muovipussi pölypussille. Pidä pussit kiinni ennen keräystä ja koskettakaa näytesukkia mahdollisimman vähän. Lisäksi mukana on kuvasarja näytteenotosta ja rekisteröintilomake pölynkeräystä varten. 2. Yläpölynäytettä on tarkoitus imuroida yhteensä n. 700 mg. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kolme sukkaa noin puolillaan. 3. Laittakaa näytteenotto-sukka imurinne putken sisään ja teipatkaa se kiinni. 4. Näyte tulee imuroida kovilta vaakapinnoilta, joille pölyä on laskeutunut. Näytettä voidaan imuroida esimerkiksi ovien ja ikkunoiden listojen päältä, kirjahyllyn yms. hyllyjen/tasojen päältä, taulujen raameista jne- . 5. Eritelkää rekisteröintilomakkeeseen, mistä kaikkialta näyte on imuroitu, miten suurelta pinta-alalta näyte on otettu (neliömetreissä) ja kuinka kauan näytteitä on imuroitu.
YLÄPÖLYNÄYTTEIDEN KÄSITTELY
YLÄPÖLYNÄYTTEET
YLÄPÖYNÄYTTEIDEN OTTO
1. Pölynäytteenottoa varten minigrip-pussissa on näytteenkeräys-sukka ja pussinsulkija sekä muovipussi pölypussille. Pidä pussit kiinni ennen keräystä ja koskettakaa näytesukkia mahdollisimman vähän. Lisäksi mukana on kuvasarja näytteenotosta ja rekisteröintilomake pölynkeräystä varten. 2. Yläpölynäytettä on tarkoitus imuroida yhteensä n. 700 mg. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kolme sukkaa noin puolillaan. 3. Laittakaa näytteenotto-sukka imurinne putken sisään ja teipatkaa se kiinni. 4. Näyte tulee imuroida kovilta vaakapinnoilta, joille pölyä on laskeutunut. Näytettä voidaan imuroida esimerkiksi ovien ja ikkunoiden listojen päältä, kirjahyllyn yms. hyllyjen/tasojen päältä, taulujen raameista jne- . 5. Eritelkää rekisteröintilomakkeeseen, mistä kaikkialta näyte on imuroitu, miten suurelta pinta-alalta näyte on otettu (neliömetreissä) ja kuinka kauan näytteitä on imuroitu.
YLÄPÖLYNÄYTTEIDEN KÄSITTELY
Jokaista, kuka ei tiedä etukäteen, kiinnostaa varmasti tietää, että missä homeitiöitä piileskelee eniten asunnoissa. Homeita voi nimittäin löytyä yllättävistäkin paikoista, kuten polttopuista, kylpyhuoneesta ja viherkasveissa. Itiöviljelytutkimukset ovat kalliita, yksi tutkimus voi maksaa jopa 250 €. Se, mitä hometutkimuksessa tulee ottaa huomioon, on listattu alla olevaan luetteloon. Löysin tämän netin keskustelupalstalta (viite [3]).
”Koko ongelmapaikka pitäisi tutkia ensin perusteellisesti.
Onko putkivuotoja?
Onko kattovuotoja?
Onko ilmastointiongelmia (alipaine)(huolto)?
Onko perustuksen kosteuseristykset tehty?
Onko kosteiden tilojen vesieristys tehty?
Onko tarkistettu viemäreiden kunto?
Onko talon kosteuseristys tehty rakennustapakohtaisesti oikein?
Onko maanalaisia kerroksia?
Onko talossa riittävät räystäspituudet? Entä kivijalkakorkeudet?
Onko vettä käyttävien kodinkoneiden (APK,PPK)poisto/otto kunnossa?
Onko talon lämmöneristys riittävä?
Ainakin näitä seikkoja jokainen omien mahdollisuuksien voi selvittää etukäteen.
Kaikki lisätieto on aina tarpeen tuleville tutkimuksille ja omalle edulle.”
Hometutkimus kannattaa teetättää oman paikkakunnan lähimmän palveluntarjoajan toimesta.
Homeiden ilmaantumista voidaan ennalta ehkäistä yksinkertaisilla konsteilla. Riittävän suuri ja kattava ilmanvaihto, materiaalien säännöllinen tarkistus ja uusiminen, kosteuden mittaukset sekä liiallisen vedenkäytön asunnossa hillitseminen auttavat torjumaan home itiöiden kasvua. Jostain ilmestyneet tummat läikät ja maakellarin haju asunnossa kertovat sinne kasvaneista homeista.
Lopuksi kertaan vielä tähän, että mitä sairauksia homeet voivat ihmiselle aiheuttaa. Hengityssairaudet, nivelvaivat, päänsäryt, tulehdussairaudet, astman vaikeutuminen, muut hengityselinten sairaudet, kurkkukipu, yskä, liman nouseminen, flunssan kaltaiset oireet, päänsärky, väsymys, huimaus, ripuli, pahoinvointi, maksavauriot ja heikentynyt vastustuskyky. Myös korvatulehdukset ja toistuvat poskiontelon tulehdukset ovat aikuisilla yleisiä. Iho -ja limakalvoinfektiot voivat lisääntyä homeiden takia.
Lähteet
[1] http://www.vauva.fi/keskustelu/898578/ketju/kaak_asutaanko_me_hometalossa
[2] http://www.thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/sisailma/hometalo-ja-kosteusvaurio/terveyshaitan-toteaminen
[3] http://keskustelu.suomi24.fi/t/1531269
[4] http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1371913-miten-todetaan-onko-talossa-hometta/
[5] http://www.sisailmayhdistys.fi/paasivuista-toinen/homevaurioiden-ehkaisy-ja-tunnistaminen/
[6] http://www.ositum.fi/index.php?p=Terveyshaitat
Mikrobinäytteitä ei tarvitse ottaa erikseen silloin kun homevaurio on asunnossa ilmeinen.
Mikäli näytteitä otetaan, on niiden ottokohta huokoisten materiaalien pinnoilta, eristeissä ja tapettien pinnoilla. Pintanäytteiden kerääminen on helppoa kosteilta pinnoilta.
Homeet luokitellaan VOC (= volatile organic compound) yhdisteiksi. VOC yhdisteiden orgaaniset aineet aiheuttavat homeille tyypillisen hajun. Näitä yhdisteitä mitataan mm. huoneilmasta. TOXTEST:lla voidaan mitata huonepölyn myrkyllisyyttä. Mikrobien aiheuttamat vauriot tulisi aina korjauttaa riippumatta siitä, että ovatko mikrobit myrkyllisiä.
TOXTEST:n voi tehdä kotioloissa. Sillä mitataan laskeutuvan huonepölyn homepitoisuutta. Pölyä voidaan kerätä laatikkoon, imuroida tai kerätä pyyhkäisytekniikalla. Homeiden aiheuttamista vaurioista koituu THL:n raportin mukaan yhteiskunnalle yli 0.5 miljardin euron korvattavat menot.
Alle olen kopioinut THL:n raportista suoraan osion, jossa kerrotaan, että miten TOXTEST suoritetaan.
OXTEST vaihe 1 Näytteenotto ja -käsittelymenetelmät
YLÄPÖLYNÄYTTEET
YLÄPÖYNÄYTTEIDEN OTTO
1. Pölynäytteenottoa varten minigrip-pussissa on näytteenkeräys-sukka ja pussinsulkija sekä muovipussi pölypussille. Pidä pussit kiinni ennen keräystä ja koskettakaa näytesukkia mahdollisimman vähän. Lisäksi mukana on kuvasarja näytteenotosta ja rekisteröintilomake pölynkeräystä varten. 2. Yläpölynäytettä on tarkoitus imuroida yhteensä n. 700 mg. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kolme sukkaa noin puolillaan. 3. Laittakaa näytteenotto-sukka imurinne putken sisään ja teipatkaa se kiinni. 4. Näyte tulee imuroida kovilta vaakapinnoilta, joille pölyä on laskeutunut. Näytettä voidaan imuroida esimerkiksi ovien ja ikkunoiden listojen päältä, kirjahyllyn yms. hyllyjen/tasojen päältä, taulujen raameista jne- . 5. Eritelkää rekisteröintilomakkeeseen, mistä kaikkialta näyte on imuroitu, miten suurelta pinta-alalta näyte on otettu (neliömetreissä) ja kuinka kauan näytteitä on imuroitu.
YLÄPÖLYNÄYTTEIDEN KÄSITTELY
- Kaikki lasitavara, jota käytetään, tulee olla happopestyä (huuhdeltu MilliQ-vedellä) ja kuumennettu 350 °C:ssa yön yli tai 10–12 h. Lusikat ja sihti tulee olla autoklavoituja. Näytteen homogenisointi tehdään esikäsittelylaboratorion (h.2119) vetokaapissa ja punnitus huoneen analyysivaa’alla (Metler Toledo). 2. Näytteitä käsiteltäessä käytetään suojavaatteita: takkia, hihansuojuksia, myssyä, hengityssuojainta ja käsineitä. Lisäksi noudatetaan hometutkimuslaboratoriossa tapahtuvaa toimintaa ja suojautumista koskevaa ohjetta (YMIK TO2). 3. Näytteen homogenisointi: Yläpölynäyte (YP) siirretään sukasta suppilon ja spaattelin tms. avulla ohueen koe-putkeen johon on kiinnitetty näytetunnuksella sekä homogenisointipäivämäärällä varustettu tarralappu. Mattonäyte (MPOH) homogenisoidaan sihtaamalla se steriloidun sihdin läpi merkattuun kimax-putkeen. Kimax-putkeen asetetaan suppilo, jonka päälle asetetaan edelleen sihti. Pöly siirretään lusikan avulla sukasta sihtiin, jossa sitä “pyöritellään” siten, että pölyn hienoaines sihtautuu putkeen. Suppiloon jäävä pöly rapsutetaan putkeen silmukkasauvan tms. avulla. Näytetunnus, näytetyyppi, homogenisointipäivä sekä nimikirjaimet merkitään kyseisen tutkimuksen tiedostoon. 4. Välineet (atulat, lusikat, suppilo jne.) vaihdetaan puhtaisiin ja vetokaappi puhdistetaan huolellisesti 70 % (t/t) etanolilla eri pölytyyppien käsittelyn välissä. Esikäsittelyssä käytetyt tarvikkeet huuhdellaan runsaalla vedellä ja viedään välinehuoltoon pesua varten. 5. Näytteen vakiointi: Homogenisoinnin jälkeen putket viedään vakioitumaan vähintään kahdeksi vuorokaudeksi kylmähuoneeseen 2126 eksikaattoriin (putket auki). Huolehdi että eksikaattorissa oleva silikageeli on toimivaa. Tarvittaessa silikageeli kuivatetaan lämpökaapissa käyttökuntoiseksi. 6. Näytteen pakastus: Kaikki näytteet pakastetaan niille varattuun laatikkoon pakkashuoneeseen (-20 °C).
YLÄPÖLYNÄYTTEIDEN UUTTO
Käytetään vain puhtaita lasiastioita, ei muovia!
- Laskeutuneen pölyn näytteet säilytetään ennen näytteenkäsittelyä -20°C. Näytteet tulevat näytteenkäsittelyyn koodattuna, tutkimukset tehdään sokkona. Anne Hyvärinen vastaa näytteiden koodauksesta (TOXT juokseva numerointi) 2. Pölyä punnitaan korkillisiin 50 ml lasiputkiin 0,5 g pölyä /putki. Punnitus suoritetaan THL:ssä YMIK:n vaakaa käytäen, tämän jälkeen näytteet siirretään putkissa MRH:n labraan UEF:n tiloihin. 3. Lisätään 25 ml etanolia / putki 4. Putket lämmitetään +50 C 10 min. 5. Putket laitetaan sonikaattoriin +20 C 30 min. 6. Saman näytteen erät yhdistetään isoon dekkaan. 7. Haihdutetaan pieneen n. 10 ml tilavuuteen +50C lämpölevyllä vetokaapissa. 8. Pölysuspensio siirretään 15 ml lasiputkeen ja sentrifugoidaan 2000 rpm 20 min ilman jarrua. 9. Neste siirretään taarattuun pieneen dekkaan. Sakka jätetään putken pohjalle, pakastus -20 C. 10. Haihdutetaan loppuun + 50 C lämpölevyllä vetokaapissa. 11. Punnitaan (UEF vaaka) 12. Lisätään metanolia niin että pitoisuus 10 mg/ml, jaetaan eriin (1-2 ml). 13. Säilytys pimeässä -20°C, lähetetään jäissä TTL ja HY.
LASKEUMAMALJANÄYTTEET
LASKEUMAMALJANÄYTTEIDEN KERÄYS
1. Ennen yläpölynäytteen ottamista asetetaan kuusi sienimaljaa ja kuusi bakteerimaljaa huoneeseen, jossa on selkein ja pahin vaurio. 2. Merkitse sieni- ja bakteerimaljat kummatkin tarroilla 1A, 1B, 2A, 2B, 3A ja 3B ja kohdetunnuksella. 3. Mikäli asunnossa ei ole selkeää vauriohuonetta, asettakaa maljat olohuoneeseen. 4. Maljat asetetaan huoneeseen kolmeen eri kohtaan niin, että vierekkäin on aina kaksi sienimaljaa ja kaksi bakteerimaljaa. Maljat asetetaan hyllyjen ja pöytien päälle. Mikäli huoneessa on selkeä vauriokohta, pyri asettamaan yksi maljaerä (2 sieni- ja 2 bakteerimaljaa) vaurion lähettyville. 5. Kannet avataan ja kansi laitetaan maljan viereen alassuin. 6. Maljoja pidetään auki tasan tunti, minkä jälkeen maljat suljetaan leveällä maalarinteipillä niin, että maljan kannen ja pohjan väliin ei jää mitään rakoa. 7. Rekisteröintilomakkeeseen merkitään näytteenottokohdat, -aika- ja päivämäärä ja mahdollisen vauriokohdan sijainti.
LASKEUMAMALJANÄYTTEIDEN KÄSITTELY
- Kerätyt maljat viedään laboratorioon, vetokaappiin/inkubaatiokaappiin (sienimaljat sienikaappiin ja bakteerimaljat bakteerikaappiin) , annetaan kasvaa 5 viikkoa. Maljoja voi tuona aikana tarkastella kannen läpi, mutta teippiä ei saa raottaa eikä kantta avata. 2. Viiden viikon inkubaation jälkeen tehdään biomassan keräys. Sieni- ja bakteerimaljat käsitellään aina ominaan ja niitä vastaavat suspensiot merkitään MA ja TSA. A-maljat kerätään myös erillisinä ja merkitään tunnuksilla A1, A2, A3. B-maljat (eli B1, B2 ja B3) yhdistetään yhdeksi suspensioksi ja merkitään B1-3. Kaikkiin suspensioihin merkitään luonnollisesti kohdetunnus. 3. Biomassan keräys tehdään vetokaapissa/laminaarivirtauskaapissa: yksi malja avataan ( aloitetaan maljasta A1) ja käsitellään ennen seuraavan avaamista. Malja peitetään ensin etanolilla (Etax A, Altia, Rajamäki) ja annetaan olla 5 min etanolin peitossa. Biomassa kaavitaan maljalta puhtaaseen pieneen lasiseen dekanterilasiin/korkilliseen lasipurkkiin, jossa on jo valmiiksi etanolia ja joka on merkitty näytettä vastaavilla koodeilla. Kaapimiseen voi käyttää objektilasia ja apuna lasisauvaa (l tai kolmio) tai toista objektilasia. Jos kasvusto on tiukasti kiinni agarissa, mukaan voi kaapia myös agaria. Kaikki biomassa irrotetaan objektilasista nestepinnan alla, jotta oma altistuminen minimoituu. Tarvittaessa lisätään etanolia. Kaiken biomassan pitää olla upoksissa etanoliin. Merkitse etanolin määrä ylös, koska nollahaihdutus tulee tehdä samasta määrästä etanolista. Kaavittu malja laitetaan paperiseen autoklaavipussiin. 4. Työvaiheen päättyessä pestään kädet vedellä ja saippualla. 5. Toistetaan sama maljoille A2, A3 ja B1-B3 6. Jäännösmaljat (= joista biomassat on kaavittu pois) suljetaan Biohazard autoklaavipussiin (paperipussi), suljetaan pussi niittaamalla ja toimitetaan autoklavoitavaksi. 7. Myös nollamaljat (jotka olleet mittauskohteessa avaamattomina) tarkastetaan, ja jos niillä on merkittävää kasvustoa, vastaavat näytemaljat hylätään.
LASKEUMAMALJANÄYTTEIDEN UUTTO
Käytetään vain puhtaita lasiastioita, ei muovia!
- Laskeumamaljoilta kerätty biomassa-etanolisuspensio säilytetään tiiviisti suljetuissa lasiastioissa -20°C. Näytteet tulevat näytteenkäsittelyyn koodattuna, tutkimukset tehdään sokkona. Anne Hyvärinen/Martin Taubel THL/YMIK vastaa näytteiden koodauksesta (TOXT juokseva numerointi) 2. Biomassa-etanolisuspensiota lämmitetään korkillisissa lasiastioissa lämpöblokilla +50°C 2 h. Aika lasketaan siitä hetkestä, kun lämpötila on uudestaan saavutettu näyteastioiden laiton jälkeen. 3. Suspensio siirretään 15 ml lasiputkiin fuugauksen ajaksi, astian reunoja huuhdellaan sisällöllä, lopuksi vielä 1-2 ml etanolilla. Tarvittaessa jaetaan usean putkeen. Putket sentrifugoidaan 2000 rpm (~700×g) 20 min ilman jarrua. 4. Kirkas neste siirretään taarattuun pieneen lasidekkaan. Mahdolliset saman näytteen eri erät yhdistetään yhteen astiaan, haihdutetaan kuiviin lämpöblokilla +50°C vetokaapissa (yön yli jätettäessä lämpötila +30°C). 5. Biomassa jätetään putken pohjalle, pakastus -20°C. 6. Kun dekka on kuiva, lisätään etanolia noin 2-3 ml niin että dekan pohja ja vähän reunoja peittyy. Kuumennetaan +50°C lämpölevyllä, pyöritetään liuotinta lasipipetillä dekan reunoja pitkin jotta sisäseinämät puhdistuvat. 7. Kun dekka on vihdoin kuiva, punnitaan se. 8. Lisätään metanolia niin että liuenneen aineen pitoisuus 10 mg/ml, jaetaan eriin (300-500 µl/ lasiampulli varustettuna kierretulpalla (teflontiiviste), korkit + parafilmit). 9. Dekka punnitaan vielä tyhjänä, katsotaan paljon ainesta on jäänyt dekkaan ja korjataan ilmoitettu pitoisuus. 10. Säilytys pimeässä -20°C, lähetetään jäissä TTL, TY ja HY.
YLÄPÖLYNÄYTTEET
YLÄPÖYNÄYTTEIDEN OTTO
1. Pölynäytteenottoa varten minigrip-pussissa on näytteenkeräys-sukka ja pussinsulkija sekä muovipussi pölypussille. Pidä pussit kiinni ennen keräystä ja koskettakaa näytesukkia mahdollisimman vähän. Lisäksi mukana on kuvasarja näytteenotosta ja rekisteröintilomake pölynkeräystä varten. 2. Yläpölynäytettä on tarkoitus imuroida yhteensä n. 700 mg. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kolme sukkaa noin puolillaan. 3. Laittakaa näytteenotto-sukka imurinne putken sisään ja teipatkaa se kiinni. 4. Näyte tulee imuroida kovilta vaakapinnoilta, joille pölyä on laskeutunut. Näytettä voidaan imuroida esimerkiksi ovien ja ikkunoiden listojen päältä, kirjahyllyn yms. hyllyjen/tasojen päältä, taulujen raameista jne- . 5. Eritelkää rekisteröintilomakkeeseen, mistä kaikkialta näyte on imuroitu, miten suurelta pinta-alalta näyte on otettu (neliömetreissä) ja kuinka kauan näytteitä on imuroitu.
YLÄPÖLYNÄYTTEIDEN KÄSITTELY
- Kaikki lasitavara, jota käytetään, tulee olla happopestyä (huuhdeltu MilliQ-vedellä) ja kuumennettu 350 °C:ssa yön yli tai 10–12 h. Lusikat ja sihti tulee olla autoklavoituja. Näytteen homogenisointi tehdään esikäsittelylaboratorion (h.2119) vetokaapissa ja punnitus huoneen analyysivaa’alla (Metler Toledo). 2. Näytteitä käsiteltäessä käytetään suojavaatteita: takkia, hihansuojuksia, myssyä, hengityssuojainta ja käsineitä. Lisäksi noudatetaan hometutkimuslaboratoriossa tapahtuvaa toimintaa ja suojautumista koskevaa ohjetta (YMIK TO2). 3. Näytteen homogenisointi: Yläpölynäyte (YP) siirretään sukasta suppilon ja spaattelin tms. avulla ohueen koe-putkeen johon on kiinnitetty näytetunnuksella sekä homogenisointipäivämäärällä varustettu tarralappu. Mattonäyte (MPOH) homogenisoidaan sihtaamalla se steriloidun sihdin läpi merkattuun kimax-putkeen. Kimax-putkeen asetetaan suppilo, jonka päälle asetetaan edelleen sihti. Pöly siirretään lusikan avulla sukasta sihtiin, jossa sitä “pyöritellään” siten, että pölyn hienoaines sihtautuu putkeen. Suppiloon jäävä pöly rapsutetaan putkeen silmukkasauvan tms. avulla. Näytetunnus, näytetyyppi, homogenisointipäivä sekä nimikirjaimet merkitään kyseisen tutkimuksen tiedostoon. 4. Välineet (atulat, lusikat, suppilo jne.) vaihdetaan puhtaisiin ja vetokaappi puhdistetaan huolellisesti 70 % (t/t) etanolilla eri pölytyyppien käsittelyn välissä. Esikäsittelyssä käytetyt tarvikkeet huuhdellaan runsaalla vedellä ja viedään välinehuoltoon pesua varten. 5. Näytteen vakiointi: Homogenisoinnin jälkeen putket viedään vakioitumaan vähintään kahdeksi vuorokaudeksi kylmähuoneeseen 2126 eksikaattoriin (putket auki). Huolehdi että eksikaattorissa oleva silikageeli on toimivaa. Tarvittaessa silikageeli kuivatetaan lämpökaapissa käyttökuntoiseksi. 6. Näytteen punnitus ja tuloksen tallentaminen: Vakioinnin jälkeen yläpölyt (YP) jaetaan osiin DNA-eristystä, ergosteroli-, MuAc-, tox- ja TOXICITY-määrityksiä varten. DNA-eristystä varten punnitaan n. 20 mg pölyä lasihelmiputkeen. Muac- ja ergo-määrityksiä varten punnitaan n. 7 mg kahteen kimax-putkeen ja toksiinianalyysia varten n. 25 mg erilliseen gerstel-putkeen. Loppupöly punnitaan kimax-putkeen toksisuusanalyysia varten. 7. Tarkat punnitustulokset merkitään lokiin ”sample register”, joka löytyy täältä: N:\YMIK\prjects\ TOXTEST\ loki. Putket merkitään näytetunnuksella (TOXTESTxxx), pölytyypillä (YP), osa-anayysilla (DNA, Muac, Ergo, Tox tai TOXICITY) sekä näytteenkäsittelyn päivämäärällä ja nimikirjaimilla. 8. Jos pölyä ei riitä kaikkiin analyyseihin on ensisijalla toksiininäyte, joka punnitaan aluksi. Sen jälkeen punnitaan DNA-eristykseen menevä näyte ja loppupöly punnitaan toksisuusanalyysia varten. 9. Näytteen pakastus: Kaikki näytteet pakastetaan niille varattuun laatikkoon pakkashuoneeseen (-20 °C).
YLÄPÖLYNÄYTTEIDEN UUTTO
Käytetään vain puhtaita lasiastioita, ei muovia!
1. Laskeutuneen pölyn näytteet säilytetään tiiviisti suljetuissa lasiastioissa ennen näytteenkäsittelyä -20°C. Näytteet tulevat näytteenkäsittelyyn koodattuna, tutkimukset tehdään sokkona. Anne Hyvärinen/Martin Taubel THL/YMIK vastaa näytteiden koodauksesta (TOXT juokseva numerointi) 2. Pölyä punnitaan korkillisiin lasiastioihin (n. 1 g /astia), tarkka määrä kirjataan ylös. 3. Pölyjen päälle annostellaan metanolia niin paljon että kaikki näyte peittyy, (noin kaksinkertainen volyymi pölyn volyymiin verrattuna, määrä kirjataan). Sekoitellaan heiluttamalla tai lasisauvalla. 4. Näytteet lämmitetään korkillisissa lasiastioissa lämpöbloilla +50°C 1 h. Aika lasketaan siitä hetkestä, kun lämpötila on uudestaan saavutettu näyteastioiden laiton jälkeen. Näytteet jätetään yön yli huoneenlämpöön vetokaappiin (korkit kiinni). 5. Etanoli-pöly suspensio siirretään 15 ml lasiputkiin fuugauksen ajaksi, astian reunoja huuhdellaan sisällöllä, lopuksi vielä 1-2 ml metanolilla. Tarvittaessa jaetaan usean putkeen. Putket sentrifugoidaan 2000 rpm (~700×g) 20 min ilman jarrua. 6. Kirkas neste siirretään taarattuun lasidekkaan. Mahdolliset saman näytteen eri erät yhdistetään yhteen astiaan, haihdutetaan kuiviin lämpöblokilla +50°C vetokaapissa. 7. Sakka jätetään lasiputken pohjalle, pakastus -20°C. 8. Kun dekka on kuiva, lisätään metanolia noin 2-3 ml niin että dekan pohja ja vähän reunoja peittyy. Kuumennetaan +50°C lämpölevyllä, pyöritetään liuotinta lasipipetillä dekan reunoja pitkin jotta sisäseinämät puhdistuvat. 9. Kun dekka on vihdoin kuiva, punnitaan se. 10. Lisätään metanolia niin että liuenneen aineen pitoisuus 10 mg/ml, jaetaan eriin (300 µl/ lasiampulli varustettuna kierretulpalla (teflontiiviste), korkit + parafilmit). 11. Dekka punnitaan vielä tyhjänä, katsotaan paljon ainesta on jäänyt dekkaan ja korjataan ilmoitettu pitoisuus. 12. Säilytys pimeässä -20°C, lähetetään jäissä TTL, TY ja HY.
LASKEUMAMALJANÄYTTEET
LASKEUMAMALJANÄYTTEIDEN KERÄYS
1. Ennen yläpölynäytteen ottamista asetetaan kuusi sienimaljaa ja kuusi bakteerimaljaa huoneeseen, jossa on selkein ja pahin vaurio. 2. Merkitse sieni- ja bakteerimaljat kummatkin tarroilla 1A, 1B, 2A, 2B, 3A ja 3B ja kohdetunnuksella. 3. Mikäli asunnossa ei ole selkeää vauriohuonetta, asettakaa maljat olohuoneeseen. 4. Maljat asetetaan huoneeseen kolmeen eri kohtaan niin, että vierekkäin on aina kaksi sienimaljaa ja kaksi bakteerimaljaa. Maljat asetetaan hyllyjen ja pöytien päälle. Mikäli huoneessa on selkeä vauriokohta, pyri asettamaan yksi maljaerä (2 sieni- ja 2 bakteerimaljaa) vaurion lähettyville. 5. Kannet avataan ja kansi laitetaan maljan viereen alassuin. 6. Maljoja pidetään auki tasan tunti, minkä jälkeen maljat suljetaan leveällä maalarinteipillä niin, että maljan kannen ja pohjan väliin ei jää mitään rakoa. 7. Rekisteröintilomakkeeseen merkitään näytteenottokohdat, -aika- ja päivämäärä ja mahdollisen vauriokohdan sijainti.
LASKEUMAMALJANÄYTTEIDEN KÄSITTELY
- Kerätyt maljat viedään laboratorioon, vetokaappiin/inkubaatiokaappiin (sienimaljat sienikaappiin ja bakteerimaljat bakteerikaappiin) , annetaan kasvaa 5 viikkoa. Maljoja voi tuona aikana tarkastella kannen läpi, mutta teippiä ei saa raottaa eikä kantta avata. 2. Viiden viikon inkubaation jälkeen tehdään biomassan keräys. Sieni- ja bakteerimaljat käsitellään aina ominaan ja niitä vastaavat suspensiot merkitään MA ja TSA. A-maljat kerätään myös erillisinä ja merkitään tunnuksilla A1, A2, A3. B-maljat (eli B1, B2 ja B3) yhdistetään yhdeksi suspensioksi ja merkitään B1-3. Kaikkiin suspensioihin merkitään luonnollisesti kohdetunnus. 3. Biomassan keräys tehdään vetokaapissa/laminaarivirtauskaapissa: yksi malja avataan ( aloitetaan maljasta A1) ja käsitellään ennen seuraavan avaamista. Malja peitetään ensin etanolilla (Etax A, Altia, Rajamäki) ja annetaan olla 5 min etanolin peitossa. Biomassa kaavitaan maljalta puhtaaseen pieneen lasiseen dekanterilasiin/korkilliseen lasipurkkiin, jossa on jo valmiiksi etanolia ja joka on merkitty näytettä vastaavilla koodeilla. Kaapimiseen voi käyttää objektilasia ja apuna lasisauvaa (l tai kolmio) tai toista objektilasia. Jos kasvusto on tiukasti kiinni agarissa, mukaan voi kaapia myös agaria. Kaikki biomassa irrotetaan objektilasista nestepinnan alla, jotta oma altistuminen minimoituu. Tarvittaessa lisätään etanolia. Kaiken biomassan pitää olla upoksissa etanoliin. Merkitse etanolin määrä ylös, koska nollahaihdutus tulee tehdä samasta määrästä etanolista. Kaavittu malja laitetaan paperiseen autoklaavipussiin. 4. Työvaiheen päättyessä pestään kädet vedellä ja saippualla. 5. Toistetaan sama maljoille A2, A3 ja B1-B3 6. Jäännösmaljat (= joista biomassat on kaavittu pois) suljetaan Biohazard autoklaavipussiin (paperipussi), suljetaan pussi niittaamalla ja toimitetaan autoklavoitavaksi. 7. Myös nollamaljat (jotka olleet mittauskohteessa avaamattomina) tarkastetaan, ja jos niillä on merkittävää kasvustoa, vastaavat näytemaljat hylätään.
LASKEUMAMALJANÄYTTEIDEN UUTTO
Käytetään vain puhtaita lasiastioita, ei muovia!
1. Laskeumamaljoilta kerätty biomassa-etanolisuspensio säilytetään tiiviisti suljetuissa lasiastioissa -20°C. Näytteet tulevat näytteenkäsittelyyn koodattuna, tutkimukset tehdään sokkona. Anne Hyvärinen/Martin Taubel THL/YMIK vastaa näytteiden koodauksesta (TOXT juokseva numerointi) 2. Biomassa-etanolisuspensiota lämmitetään korkillisissa lasiastioissa lämpöblokilla +50°C 2 h. Aika lasketaan siitä hetkestä, kun lämpötila on uudestaan saavutettu näyteastioiden laiton jälkeen. 3. Suspensio siirretään 15 ml lasiputkiin fuugauksen ajaksi, astian reunoja huuhdellaan sisällöllä, lopuksi vielä 1-2 ml etanolilla. Tarvittaessa jaetaan usean putkeen. Putket sentrifugoidaan 2000 rpm (~700×g) 20 min ilman jarrua. 4. Kirkas neste siirretään taarattuun pieneen lasidekkaan. Mahdolliset saman näytteen eri erät yhdistetään yhteen astiaan, haihdutetaan kuiviin lämpöblokilla +50°C vetokaapissa (yön yli jätettäessä lämpötila +30°C). 5. Biomassa jätetään putken pohjalle, pakastus -20°C. 6. Kun dekka on kuiva, lisätään etanolia noin 2-3 ml niin että dekan pohja ja vähän reunoja peittyy. Kuumennetaan +50°C lämpölevyllä, pyöritetään liuotinta lasipipetillä dekan reunoja pitkin jotta sisäseinämät puhdistuvat. 7. Kun dekka on vihdoin kuiva, punnitaan se. 8. Lisätään metanolia niin että liuenneen aineen pitoisuus 10 mg/ml, jaetaan eriin (300-500 µl/ lasiampulli varustettuna kierretulpalla (teflontiiviste), korkit + parafilmit). 9. Dekka punnitaan vielä tyhjänä, katsotaan paljon ainesta on jäänyt dekkaan ja korjataan ilmoitettu pitoisuus. 10. Säilytys pimeässä -20°C, lähetetään jäissä TTL, TY ja HY.
Jokaista, kuka ei tiedä etukäteen, kiinnostaa varmasti tietää, että missä homeitiöitä piileskelee eniten asunnoissa. Homeita voi nimittäin löytyä yllättävistäkin paikoista, kuten polttopuista, kylpyhuoneesta ja viherkasveissa. Itiöviljelytutkimukset ovat kalliita, yksi tutkimus voi maksaa jopa 250 €. Se, mitä hometutkimuksessa tulee ottaa huomioon, on listattu alla olevaan luetteloon. Löysin tämän netin keskustelupalstalta (viite [3]).
”Koko ongelmapaikka pitäisi tutkia ensin perusteellisesti.
Onko putkivuotoja?
Onko kattovuotoja?
Onko ilmastointiongelmia (alipaine)(huolto)?
Onko perustuksen kosteuseristykset tehty?
Onko kosteiden tilojen vesieristys tehty?
Onko tarkistettu viemäreiden kunto?
Onko talon kosteuseristys tehty rakennustapakohtaisesti oikein?
Onko maanalaisia kerroksia?
Onko talossa riittävät räystäspituudet? Entä kivijalkakorkeudet?
Onko vettä käyttävien kodinkoneiden (APK,PPK)poisto/otto kunnossa?
Onko talon lämmöneristys riittävä?
Ainakin näitä seikkoja jokainen omien mahdollisuuksien voi selvittää etukäteen.
Kaikki lisätieto on aina tarpeen tuleville tutkimuksille ja omalle edulle.”
Hometutkimus kannattaa teetättää oman paikkakunnan lähimmän palveluntarjoajan toimesta.
Homeiden ilmaantumista voidaan ennalta ehkäistä yksinkertaisilla konsteilla. Riittävän suuri ja kattava ilmanvaihto, materiaalien säännöllinen tarkistus ja uusiminen, kosteuden mittaukset sekä liiallisen vedenkäytön asunnossa hillitseminen auttavat torjumaan home itiöiden kasvua. Jostain ilmestyneet tummat läikät ja maakellarin haju asunnossa kertovat sinne kasvaneista homeista.
Lopuksi kertaan vielä tähän, että mitä sairauksia homeet voivat ihmiselle aiheuttaa. Hengityssairaudet, nivelvaivat, päänsäryt, tulehdussairaudet, astman vaikeutuminen, muut hengityselinten sairaudet, kurkkukipu, yskä, liman nouseminen, flunssan kaltaiset oireet, päänsärky, väsymys, huimaus, ripuli, pahoinvointi, maksavauriot ja heikentynyt vastustuskyky. Myös korvatulehdukset ja toistuvat poskiontelon tulehdukset ovat aikuisilla yleisiä. Iho -ja limakalvoinfektiot voivat lisääntyä homeiden takia.
Lähteet
[1] http://www.vauva.fi/keskustelu/898578/ketju/kaak_asutaanko_me_hometalossa
[2] http://www.thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/sisailma/hometalo-ja-kosteusvaurio/terveyshaitan-toteaminen
[3] http://keskustelu.suomi24.fi/t/1531269
[4] http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1371913-miten-todetaan-onko-talossa-hometta/
[5] http://www.sisailmayhdistys.fi/paasivuista-toinen/homevaurioiden-ehkaisy-ja-tunnistaminen/
[6] http://www.ositum.fi/index.php?p=Terveyshaitat